Voiko urakoitsija vedota “vakiintuneeseen käytäntöön”? Tilaajan näkökulmasta tarkasteltuna riski vai oikeudenmukaisuus?
Rakennushankkeen aikana harva asia on niin kiistanalainen kuin se, mistä muutos- tai lisätöistä on sovittu – ja millä tavalla. Tilaajan näkökulmasta tärkein suoja epäselvyyksiä vastaan on nimenomaan kirjallinen sopimus ennen työn aloittamista. YSE 1998 -ehtojen mukaan näin tulee toimia, mutta entä jos urakoitsija vetoaa niin kutsuttuun “vakiintuneeseen käytäntöön”? Voiko se syrjäyttää kirjallisen sopimisen vaatimukset?
Kirjallisuusvaatimus suojaa tilaajaa – syystäkin
YSE 1998 -ehdot ovat yksiselitteisiä: muutostöistä ja lisätöistä on sovittava kirjallisesti ennen työn aloittamista (YSE 43, 44 ja 46 §). Tämä suojaa molempia osapuolia, mutta erityisesti tilaajaa siltä, että kustannukset ja aikataulu eivät karkaa käsistä.
Tilaajalla on oikeus edellyttää, että:
- jokainen lisä- ja muutostyöehdotus tehdään selkeästi,
- sen vaikutukset hintaan ja aikatauluun esitetään,
- ja että sopimus syntyy nimenomaisesti kirjallisesti valtuutetun henkilön kanssa (YSE 59 §).
Mistä “vakiintuneessa käytännössä” on kyse?
Joissain tilanteissa urakoitsija saattaa vaatia lisä- tai muutostyökorvausta, vaikka mitään kirjallista sopimusta ei ole. Tällöin vedotaan usein siihen, että tilaaja on aikaisemminkin hyväksynyt lisätöitä ilman kirjallista sopimusta, eikä ole puuttunut urakoitsijan työhön tai laskutukseen. Tällainen toimintatapa saattaa muodostaa ns. “vakiintuneen käytännön”, johon urakoitsija voi yrittää perustaa oikeutensa.
Korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien ratkaisuista (esim. KKO 2008:19, HHO 11.7.2011 nro 2352) ilmenee, että tällainen käytäntö voi poikkeuksellisesti syrjäyttää kirjallisuusvaatimuksen – mutta vain tietyin ehdoin.
Tilaajan riskit ja suojautumiskeinot
Vakiintuneeseen käytäntöön vetoaminen on tilaajan näkökulmasta riski, koska se voi johtaa tilanteeseen, jossa tilaaja velvoitetaan maksamaan työstä, josta ei ole ollut selkeää sopimusta.
Välttääkseen tämän tilaajan kannattaa:
- edellyttää, että kaikki muutostyöt hyväksytään kirjallisesti ja vain nimettyjen valtuutettujen toimesta,
- kirjata työmaakokouksiin ja pöytäkirjoihin, että YSE:n menettelytapamääräyksiä noudatetaan ja niistä ei ole sovittu poikkeuksia,
- ilmoittaa urakoitsijalle kirjallisesti, että ilman hyväksyntää tehdyt lisätyöt eivät sido tilaajaa,
- puuttua käytäntöihin, jotka voisivat muodostua vakiintuneiksi, eli esimerkiksi maksaa vain ne työt, jotka on tilattu asianmukaisesti.
Entä jos työ on jo tehty ja lasku esitetty?
Joskus tilaaja kohtaa tilanteen, jossa urakoitsija esittää lisä- tai muutostyölaskun tehtyjen töiden jälkeen, eikä kirjallista sopimusta ole. Tässä tilanteessa tilaajan kannattaa tarkistaa:
- onko kyseinen työ tilattu kirjallisesti tai sähköpostitse,
- onko maksukäytännöillä tai muulla toiminnalla syntynyt sellainen vaikutelma, että tilaaja olisi hiljaisesti hyväksynyt työn,
- onko urakoitsijan kanssa aiemmin sovellettu samanlaista menettelyä.
Jos mitään näistä ei voida osoittaa, tilaajalla on hyvä mahdollisuus torjua perusteettomat lisätyövaatimukset.
Oikeustapauksista selviää yksi asia: epäselvyys maksaa
Esimerkiksi Helsingin hovioikeus 2011 totesi, että kirjallisten sopimusten puuttuessa osapuolten välinen käytäntö sai ratkaisevan merkityksen. Tilaajan kannalta tämä on vaarallinen alue – se avaa mahdollisuuden epävarmuudelle, tulkintariidoille ja oikeudenkäynneille, joiden lopputulokset eivät ole helposti ennustettavissa.
Yhteenveto: Pidä kiinni kirjallisuudesta – ja dokumentoi kaikki
Tilaajana tärkeintä on noudattaa ja valvoa YSE:n ehtoja: mikään ei korvaa ennakoivaa sopimista. “Hiljainen hyväksyntä” tai “näin on ennenkin tehty” eivät saa korvata kirjallista menettelyä. Jos joudut tilanteeseen, jossa urakoitsija vaatii maksua ilman asianmukaista sopimusta, älä jää yksin – ota yhteyttä.
Lakiasiaintoimisto Suomen Laatujuristit auttaa tilaajia riitatilanteissa, arvioi vaatimusten perusteet ja neuvoo sopimusprosessien kehittämisessä niin, että voit välttää kalliit ja aikaa vievät riidat tulevaisuudessa.
